Oli aikamoista astua hotellista ulos ja kävellä muutama sata metriä, kun näkymä oli tällainen:
(no eihän nää taas kuvissa näytä miltään..) |
En kyllä tiedä kuvittelinko vai käyttäytyväitkö kaikki muut lapset suorastaan mallikelpoisesti? Vai eivätkö vanhemmat vain liikkuneet näiden vilkkaamman sortin lasten kanssa missään?
Meidän lapsi joka tapauksessa pääasiassa huusi :) Uskon kyllä, että kuumuus oli suurin syy tuohon tyytymättömyyteen, sillä kyllä meillä kotona rattaiden kanssa liikkuminen sujuu ihan ok, vaikka toki mielummin kävelisi jo itse joka paikkaan.
Mutta ehdottomasti mennään vielä uudelleen ja ehkäpä sitten ilman lapsia..no, joskus vuosien päästä! ;)
Kuvissa vilahtelee myös tämä Muotokielen Taaperokyltti, josta kirjoitin aiemmin täällä.
Kyltti yhteistietoineen toi kyllä oikeasti hieman mielenrauhaa suurkaupungissa liikkumiseen. Ainoa ongelma oli, että kaikissa vaatteissa ei ollut vyölenksua tms., johon kyltin ripustaa. Noissa shortseissakin se on vain solmittu vyötärön kiristysnaruihin kiinni. Asiansa ajoi kyllä niinkin.
Jälkikäteen ajatellen; ehkä sellainen valjasreppu ei myöskään olisi ollut hullumpi, vaikka olen aiemmin ajatellut, että kyllä sellaista ilmankin pärjää.. No, Suomessa varmasti pärjääkin, mutta tuollaisessa paikassa helpottaisi varmasti. Onko hyviä kokemuksia? Itseäni epäilyttää, saisiko kaveri kuitenkin ne samat raivarit, kun ei pääse sinne minne haluaa?
Hotelli oli kuitenkin hyvä valinta (Bollo Apartments), näkemistä riitti ja kaiken kaikkiaan reissu sujui hyvin.
Vaan on se ihana olla kotonakin!
Ihania kuvia!
VastaaPoistaMä haluan joskus vielä palata Roomaan, mutta ilman lapsia varmaankin. :)
Me oltiin silloin vuonna 2009 maaliskuussa ja silloin oli kivat ilmat, jaksoi hyvin kuljeskella ympäri kaupunkia koko päivän. :)
Juu, kyllä sinne pitää vielä uudelleen päästä :)
PoistaVähän ennalta arvattiinkin, että on jo melko kuuma näin kesäkuun alussakin, mutta ei viitsinyt jättää käymättäkään, kun tällainen tilaisuus oli.
Kyllä ne vilkkaammatkin pojat jossain vaiheessa rauhoittuu :) nim kokemusta on. Tukholmassa kun asuttiin ja Joonatan oli sen parivuotias, oli ravintoloissa käynti yhtä tuskaa. Ei yhtään helpottanut että jostain syystä munkin mielestä KAIKKI muut lapset istu kiltisti ja hiljaa pöydässä syömässä. Vain meidän viikari se piti meteliä ja riehui... Nyt hän on neljä ja hyvin voidaan käydä koko perhe ravintolassa - ja mulkoilla muiden riehuvia kakaroita (no ei kai!!!). Näytettii Ruotsissa yleensä lopulta kännykästä videoita, malttoi sitten olla 5 minuuttia paikoillaan.
VastaaPoistaKiitos lohduttavasta kommentista :) Toivottavasti meilläkin vielä..
Poista