14. lokakuuta 2013

Meidän 2-vuotias!



Tasan kaksi vuotta sitten syntyi ihana tummatukkainen poikamme. Ensimmäiset kuukaudet olivat aika raskaita, vauva huusi ja valvotti jo synnäriltä lähtien ja nukkuikin ensimmäisen kokonaisen yönsä vasta 8kk iässä (ja sekin taisi olla harvinainen poikkeus..). Pahin tyytymättömyys loppui siihen, kun hän oppi ryömimään ja siitä lähtien onkin ollut aikamoinen ikiliikkuja. Enpä olisi silloin uskonut, millainen ilopilleri hänestä kuoriutui myöhemmin :) Vaikka temperamenttia riittää myös, niin pääasiassa ollaan aina iloisella mielellä ja avoimena kaikkea ja kaikkia kohtaan.

Reilu kuukausi sitten arki muuttui paljon, kun Papu aloitti päiväkodissa. Siihen sopeutuminen on mennyt oikein hienosti ja mielellään hoitoon lähtee, mutta uusien asioiden tulva on näkynyt ensimmäisenä eroahdistuskautena sekä jatkuvalla kiukuttelulla kotona.. Yöt ovat jälleen tosi vaikeita ja mielellään isin pitäisi nukkua samassa huoneessa. Selkeä isäkausi on siis myös alkanut! Aiemmin meillä ei ole syrjitty kumpaakaan vanhempaa, mutta nyt äiti ei enää kelpaakaan kaikkeen (isiraukka saa revetä aika moneen suuntaan, kun kotona on takertuva kaksivuotias ja jalkapuoli vaimoke).

Viimeisten kuukausien teema taitaa olla uhma. Oma tahto on alkanut näkyä vuoden iästä eteenpäin ja toki nyt lisääntynyt koko ajan iän myötä (älkää vaan todetko kuinka hirveää se on kolmevuotiaana ;) Pinna (myös äidin) on erittäin lyhyt ja raivarit voi vetää vartin välein ihan mistä syystä vain. Muutenkaan Papu ei ole koskaan jaksanut keskittyä mihinkään näpräämiseen vaan on koko ajan menossa ja viihtyykin mieluiten ulkona.

Yölevottomuus näkyy myös yöllisenä härväämisenä, nukahtaminen kestää ja puolen tunnin aikana pitää toistaa kaikki opitut sanat peräjälkeen. Ihhahhaaihhahhaapoingpoingkuupuuohhohpaappaapaa kuuluu usein huoneesta keskellä yötäPapun puheenkehitys on selkeästi ollut hitaampaa kuin liikkumaan oppiminen. Mutta äiti ei ole tästä stressannut; koko ajan kuitenkin edistystä tapahtuu. Pyydettäessä osaa toistaa jo paljonkin sanoja, mutta se spontaani puhuminen vielä takeltelee. Omaa siansaksaa höpötetään sitten senkin edestä :)


Papu 2v tykkää mm.
  • pallon potkimisesta (+ kaikenlaisesta juoksemisesta ja riehumisesta)
  • Muumeista
  • eläimistä (kissa ja possu on aika pop)
  • autoista, mopoista ja kaikista työkoneista
  • vaatteiden pukemisesta ite - aina ei ihan suju ja herrrmot menee
  • uimisesta ja vedessä lutraamisesta
  • Duploilla rakentelusta isin kanssa
  • omalla Pukylla potkuttelusta
  • sukkanöyhdän kaivamisesta varpaanväleistä (ehkä ainoa asia johon keskittyy niin antaumuksella?!)
  • kaikista ihmisistä ja etenkin toisista lapsista ennakkoluulottomasti :)

4 kommenttia:

  1. Papu on kyllä niin sun näköinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska, että nyt iän myötä oolen kuullut pari tuollaistakin kommenttia, tähän asti on nimittäin hoettu vain kuinka on niin ilmetty isänsä :)

      Poista