Meillä ei ikinä

Ystäväni sai äskettäin ensimmäisen lapsensa ja olemme pohtineet sitä, kannattaako synnytystä ja vauva-arkea edes suunnitella ollenkaan vai olla vain avoin elämänmuutoksille ja sille mitä tuleman pitää. Mietin myös, mitä omia "periaatteitani" olen itse joutunut kumoamaan tässä vajaan kahden vuoden aikana.

• Nukkumisjärjestelyt. Vauva saa kyllä nukkua omassa sängyssä ja todellakin totutetaan nukkumaan missä vain ja milloin vain. - No, ei se ihan niin mennyt. Aloitti yöhuutamiset jo synnärillä eikä todellakaan suostunut nukkumaan oikeastaan missään. Olin ostanut hienot riippukehdot ja kaikki, mutta vieressähän se nukkui ensimmäiset kaksi kuukautta. Siinä vaiheessa oli ihan sama missä nukkui, kunhan nukkui.
• Tutti. Ajattelin, etten haluaisi totuttaa lasta tuttiin. Pidin imetyksen onnistumista itselleni todella tärkeänä ja pelkäsin, että se sekoittaa systeemin ja muutenkin on vain riesa. - Synnärillä jo varovaisesti ehdottivat, että olenko harkinnut tuttia ottaa käyttöön, kun toinen vain huusi ja huusi ;) No, joskus muutaman viikon iässä se sitten vähitellen tuli käyttöön. Ja voi mikä pelastus se olikin! Ei sotkenut imetystä ja vieroituskin hoitui hienosti 1,5-vuotiaana. Enpä kyllä ole monelta kuullut, että tutin syöminen harmittaisi, vaan ennemminkin se, jos sitä ole huolittu.
• Telkkari. Sitä ei pidetä päällä koko ajan ja mielellään ei ollenkaan Papun läsnäollessa, vaan keskitytään olemaan yhdessä. - Onhan se nyt kiva saada oma rauhallinen hetki, kun toinen katsoo Pikku Kakkosta! No, ei siellä aina pyöri edes mikään pikkukakkonen ja ei sitä aina edes kukaan katso, vaan tv huutelee siellä itsekseen. Onneksi Papua ei edes kauheasti koko töllö kiinnosta; sekin vaihe, kun sitä piti hypnoottisesti tuijottaa pienempänä, meni ohi.
• TiTi-Nalle. Meillä ei kyllä ikinä tulla katsomaan TiTi-Nallea! Eikä Teletappeja! - Teletapit testattiin jo Italian reissun aikana toimiviksi autoillessa ja oikeastaan se (lahjaksi saatu) TiTi-Nalle-dvd on ainoa ohjelma, mihin Eemi jaksaa keskittyä ja pyytää itse sitä laittamaan pyörimään harva se päivä. Hyväksytään siis TiTi-Nalle, jos äiti saa lukea esim. lehteä rauhassa sen ajan.
• Herkuttelu. Ei se lapsi herkkuja tarvitse ennen kahden vuoden ikää. - No, ei se varmaan tarvitsekaan, mutta kuka kertoisi sen isovanhemmille? Ja osaahan se toki itsekin niitä jo pyytää. Mutta aika pitkään selvittiin ilman herkkuja, ehkä 1v-synttäreillä sai ensimmäisiä kertoja maistella kakkua, pullaa yms. Ja nytkin olen kyllä vetänyt rajan siihen, että karkkia, sipsejä ja limua ei anneta, mutta jäätelöä, pullaa yms saa syödä siinä missä muutkin. Mehuakaan en halua joka päivä antaa. Tämä onkin helpompi toteuttaa, kun on vain yksi lapsi :)

Ei nämä nyt mitään ehdottomia asioita ollut eikä edes kovin vakavia sellaisia, mutta tällaista sitä kuitenkin tuli pohdittua esikoisen synnyttyä. Ehkä ensimmäinen vuosi oli se, jolloin noudatti (omia) ohjeita ja sääntöjä tarkiten, mutta sen jälkeen ote on lipsunut.. Eikä se haittaa! Ja varmasti jokaisen seuraavan lapsen myötä se ote lipsuu lisää :) 

Tai oikeastaan on kyse vain siitä, että ottaa itse rennommin ja on joustavampi. Kyllä meillä edelleen on myös sellaisia sääntöjä ja käytäntöjä, joista pidetään kiinni ja kovastikin. 

Onko teillä ollut lapsiarkeen ja kasvatukseen liittyviä periaatteita, joista olette joutuneet luopumaan tai muita ajatuksia ja suunnitelmia, jotka eivät olekaan käytännössä toimineet?