Pieni opas kenkien ostoon

No millaiset ne lapsen kengät sitten tulisi olla?
Vielä jokunen vuosi sitten lapsille suositeltiin mahdollisimman tukevia, korkeavartisia ja kovapohjaisia kenkiä. Erityisesti ns. ensikenkien tuli täyttää nämä kriteerit.

Nykyään taas ajatellaan melkeinpä päinvastoin.
Lapsen tulisi liikkua mahdollisimman paljon paljain jaloin, jotta jalan lihakset ja lapsen kävely saavat kehittyä luonnollisesti. Lasten ei pitäisi käyttää ulkokenkiä lainkaan ennen kuin he kävelevät omin jaloin. Sisäkenkiä ei pitäisi käyttää missään vaiheessa.

Lapsen jalkaterien luut ovat pehmeää ja taipuisaa rustoa ja jalkaterien luutuminen jatkuu 18-vuotiaaksi asti. Tämän vuoksi lapsen jalkaterät ovat hyvin taipuisat ja ne mukautuvat helposti kenkien tai sukkien muotoon. Lisäksi alle 16-vuotiaan lapsen hermosto ei erota puristaako kenkä eli lapsi saattaa käyttää liian pieniä kenkiä valittamatta siitä.

Lääkäri William A. Rossin mukaan jalkaterien muutoksista vähintään 95 % on saanut alkunsa jo varhaislapsuudessa väärin suunniteltujen ja muotoiltujen kenkien käytön seurauksena (2002).
Vuonna 2012 tutkittiin suomalaislasten jalkoja osana kansainvälistä lasten jalkojen ja kenkien tutkimusta. Tutkimukseen osallistui 665 lasta ja vain 25,7% lapsilla oli sopivan kokoiset jalkineet (Respecta).

Kriteerejä hyville kengille:

• Kärki mukailee jalkaterää (ei kapene).
• Kengässä ei saa olla lainkaan korkoa (lenkkareissakin on usein piilokorko)
• Pohja mahdollisimman ohut. 
• Pohja mahdollisimman joustava ja taipuisa. 
• Kenkä suoralestinen.
• Kengässä ei mitään tukia tai muotoiluja (kaarituet, kantakapit jne.) 
• Kenkä jäljittelee paljasjaloin kävelyä. 
• Kenkä taipuu päkiästä.
• Materiaaleista nahka, kangas ja goretex hengittävät parhaiten.
• Lapsen jalka kasvaa kuusivuotiaaksi asti n. 1-2 mm kuukaudessa. Hyvä mittausväli jalkineen sopivuudelle olisi esim. 1-3 vuotiaalle 3 kk:n välein.
• Myös sukat tulee olla tarpeeksi väljät, mieluiten 1-2 numeroa isommat kuin kengännumero, koska sukat usein kutistuvat pesussa. Keinokuitusukat pitävät kosteuden poissa esim. puuvillasukkaa paremmin.

Hyvä käynti-/kasvuvara kengässä on 12-17 mm. 

Lapsen jalan voi mitata piirtämällä jalan ääriviivat paperille, leikkaamalla jäljennöksen irti ja kokeilemalla tätä kengän sisään (jalan voi myös kostuttaa tai värjätä esim. sormivärillä, joka helpottaa jäljentämistä). Tähän mittaan tulisi lisätä vielä se 17 mm:n käyntivara!

Irroitettavia sisäpohjallisia voi käyttää apuna vertailussa.

Kuva: www.respecta.fi

Ja nykyään on olemassa myös kätevä apuväline jalan mittaamiseen!
Nimittäin Plus 12 jalkamitta. Se on mitta, jolla pystyy mittaamaan kengän koon ja siinä on valmiina 12 mm:n käyntivara. Ensin mitataan siis jalka ja sen jälkeen kengän sisältä. Meiltäkin löytyy tällainen :)
Mittaa myy ainakin Respecta Oy sekä Yliopiston apteekit, esim. täällä (Mittaa nyt enemmän testanneena on pakko kertoa, että tuo kärjessä oleva punainen osa ei ainakaan meidän kokeilussa oikein mahdu korkeudeltaan näin pienen lapsen kenkään ja näin ollen mittaustulos ei ole kovin luotettava, sillä mitta ei mene aivan kengän kärkeen asti. Onkohan muilla ollut samaa ongelmaa? Jalkaa mitatessa tämä on kyllä tosi hyvä apuväline, tuloksen saa nopeasti jopa taaperolta! :)

Haasteena sopivien kenkien valitsemiseen on myös se, että kenkien valmistajat eivät ole vielä oikein heränneet näihin uusiin tutkimustuloksiin ja suosituksiin. Kysyntä ja tarjonta eivät niin sanotusti kohtaa :/






Meiltä löytyy myös yhdet lasten Feelmaxit kesälle, uskoisin että ne ainakin ovat jalalle ergonomiset! Näihin kun saisi vielä hieman pirteämpiä värejä tarjolle....

Kuva: www.fastway.fi

Vinkkinä vielä, että 27.3. asti voit osallistua kyselyyn lasten jalkaterveyden edistämistä varten (opinnäytetyö). Kyselyyn pääset tästä

Lisää kenkäasiaa:

Miten valita lapselle oikeanlaiset kengät?

William A. Rossin suomennettu artikkeli lasten kengättömyyden puolesta, lasten kenkiin liittyvistä myyteistä ja siitä millaiset hyvät kengät oikeasti ovat artikkeliin

Kenkäopas taaperolle

Opinnäytetyö Lasten kengät ja sukat - kirjallinen ohje vanhemmille