31. heinäkuuta 2013

Mini Rodini..Eii vaan takaisin töihin

Olen palaamassa takaisin työelämään syyskuun alussa. Johan sitä silloin onkin jo pari vuotta oltu kotona lorvimassa ;) 
Töihin meno on ahdistanut jo pidemmän aikaa, mutta raha on kyllä tervetullutta. Kolmivuorotyön tekeminen tuo varmasti omat haasteensa lapsiperheen arkeen, mutta toisaalta teen vain osittaista tuntimäärää eli vapaapäiviä on tiedossa vähän useammin - jee!

Viimeisen parin kuukauden aikana on kyllä tuntunut, että oma mielenterveys ja parisuhde (edellisestä johtuen) ei enää kestäisi pitkää kotona oloa. Pinna tuntuu olevan välillä todella tiukalla ja arki toistuu lähes samanlaisena päivästä toiseen.. 
Olen kyllä myös kiitollinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus olla pojan kanssa kotona näin pitkään ja etenkään kesällä ei kyllä työnteko houkuttele.

Onko nämä nyt merkkejä siitä äitiyden suohon uppoamisesta?
  • Oman itseni laiminlyöminen. No, se kotiäitilook...
  • Aivojen horrostila. Vaikka imetys on loppunut aikoja sitten, tuntuu ettei kyllä vieläkään kykene kovin monimutkaisia asioita pähkäilemään. Tai edes että kiinnostaisi :D
  • Keskittymiskyvyn puute. Miten sitä jaksaisi jotain kirjoja lukea? Elokuviakin on pystynyt seuraamaan vasta jonkin aikaa :D
  • Minne jäi musiikki? Enpä olisi ikinä ennen uskonut, että voin viettää kokonaisen päivän kuuntelematta hyvää musiikkia. Tai no, onko TiTi-Nalle tarpeeksi hyvä?
  • En saa oikeasti mitään aikaiseksi, vaikka aikaa olisi...
  • Minusta on tainnut tulla se kaikesta nalkuttava ja valittava vaimoke :)

Ja nämä seikat sitten taas ovat alkaneet kiristämään hermoja...
  • koko päivän vain juoksen Papun perässä ulkona (olispa se omakotitalo pihoineen), mitään ei voi tehdä paikoillaan kahta minuuttia kauempaa vaan koko ajan haahuillaan pitkin pihoja. Ja sisällähän ei ole kivaa.
  • Edelliseen liittyen; koko ajan pitää keksiä jotain tekemistä. Leikkikavereita ei juuri ole, jollei lähdetä puistoon. Siellä käydäänkin aika usein, pääsee helpommalla!
  • Raivarit. Mistä tahansa ja etenkin äidin seurassa. Samoin tavaroiden heittely, pureminen, lyöminen, raapiminen...
  • Jatkuva siivoaminen ja ruokien miettiminen. No, se ei varmaan lopu siihen päiväkodin aloitukseen..

Papu siis aloittaa päiväkodin kolmen viikon päästä. Vähän ehkä haikeaa, mutta myös aika ihanaa :D Päiväkodin tädithän sitten varmasti opettavat pojalle ainakin: hermojen hallintaa, käymään potalla ja pois vaipoista, puhumaan muutakin kuin akka ja oho, syömään itse sotkematta, pukemaan jne jne.  ;)
Oikeasti olen siis ollut aika laiska em. mainittujen asioiden suhteen, ei kai tässä kiirettä ole?

Käytiin tänään ostamassa ensimmäinen oma reppu (Skip Hop).
On se aika liikkis <3


Kuva: www.ratkiriemu.fi


P.S. Täältä ei tullut Mini Rodin-postausta, ei ole oikein muhun iskenyt yhtään koko merkki..ihan paria poikkeusta lukuunottamatta :)

4 kommenttia:

  1. Ihana Papu ja jee töihin! Lapset on ihania, mutta kyllä mää oon työaiti. Minusta se on luonnollista ja kivaa. Että tsempit muutokseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon minäkin ihan varma, että töihin meno tekee hyvää..mutta ei oikein ole motivaatiota; kai se sieltä löytyy? Jos laitankin poitsun päiväkotiin ja jään itse kotiin silti ;)

      Poista