11. elokuuta 2013

Meillä ei ikinä

Ystäväni sai äskettäin ensimmäisen lapsensa ja olemme pohtineet sitä, kannattaako synnytystä ja vauva-arkea edes suunnitella ollenkaan vai olla vain avoin elämänmuutoksille ja sille mitä tuleman pitää. Mietin myös, mitä omia "periaatteitani" olen itse joutunut kumoamaan tässä vajaan kahden vuoden aikana.


  • Nukkumisjärjestelyt. Vauva saa kyllä nukkua omassa sängyssä ja todellakin totutetaan nukkumaan missä vain ja milloin vain. - No, ei se ihan niin mennyt. Aloitti yöhuutamiset jo synnärillä eikä todellakaan suostunut nukkumaan oikeastaan missään. Olin ostanut hienot riippukehdot ja kaikki, mutta vieressähän se nukkui ensimmäiset kaksi kuukautta. Siinä vaiheessa oli ihan sama missä nukkui, kunhan nukkui.
  • Tutti. Ajattelin, etten haluaisi totuttaa lasta tuttiin. Pidin imetyksen onnistumista itselleni todella tärkeänä ja pelkäsin, että se sekoittaa systeemin ja muutenkin on vain riesa. - Synnärillä jo varovaisesti ehdottivat, että olenko harkinnut tuttia ottaa käyttöön, kun toinen vain huusi ja huusi ;) No, joskus muutaman viikon iässä se sitten vähitellen tuli käyttöön. Ja voi mikä pelastus se olikin! Ei sotkenut imetystä ja vieroituskin hoitui hienosti 1,5-vuotiaana. Enpä kyllä ole monelta kuullut, että tutin syöminen harmittaisi, vaan ennemminkin se, jos sitä ole huolittu.
  • Telkkari. Sitä ei pidetä päällä koko ajan ja mielellään ei ollenkaan Papun läsnäollessa, vaan keskitytään olemaan yhdessä. - Onhan se nyt kiva saada oma rauhallinen hetki, kun toinen katsoo Pikku Kakkosta! No, ei siellä aina pyöri edes mikään pikkukakkonen ja ei sitä aina edes kukaan katso, vaan tv huutelee siellä itsekseen. Onneksi Papua ei edes kauheasti koko töllö kiinnosta; sekin vaihe, kun sitä piti hypnoottisesti tuijottaa pienempänä, meni ohi.
  • TiTi-Nalle. Meillä ei kyllä ikinä tulla katsomaan TiTi-Nallea! Eikä Teletappeja! - Teletapit testattiin jo Italian reissun aikana toimiviksi autoillessa ja oikeastaan se (lahjaksi saatu) TiTi-Nalle-dvd on ainoa ohjelma, mihin Eemi jaksaa keskittyä ja pyytää itse sitä laittamaan pyörimään harva se päivä. Hyväksytään siis TiTi-Nalle, jos äiti saa lukea esim. lehteä rauhassa sen ajan.
  • Herkuttelu. Ei se lapsi herkkuja tarvitse ennen kahden vuoden ikää. - No, ei se varmaan tarvitsekaan, mutta kuka kertoisi sen isovanhemmille? Ja osaahan se toki itsekin niitä jo pyytää. Mutta aika pitkään selvittiin ilman herkkuja, ehkä 1v-synttäreillä sai ensimmäisiä kertoja maistella kakkua, pullaa yms. Ja nytkin olen kyllä vetänyt rajan siihen, että karkkia, sipsejä ja limua ei anneta, mutta jäätelöä, pullaa yms saa syödä siinä missä muutkin. Mehuakaan en halua joka päivä antaa. Tämä onkin helpompi toteuttaa, kun on vain yksi lapsi :)

Ei nämä nyt mitään ehdottomia asioita ollut eikä edes kovin vakavia sellaisia, mutta tällaista sitä kuitenkin tuli pohdittua esikoisen synnyttyä. Ehkä ensimmäinen vuosi oli se, jolloin noudatti (omia) ohjeita ja sääntöjä tarkiten, mutta sen jälkeen ote on lipsunut.. Eikä se haittaa! Ja varmasti jokaisen seuraavan lapsen myötä se ote lipsuu lisää :) 
Tai oikeastaan on kyse vain siitä, että ottaa itse rennommin ja on joustavampi. Kyllä meillä edelleen on myös sellaisia sääntöjä ja käytäntöjä, joista pidetään kiinni ja kovastikin. 

Onko teillä ollut lapsiarkeen ja kasvatukseen liittyviä periaatteita, joista olette joutuneet luopumaan tai muita ajatuksia ja suunnitelmia, jotka eivät olekaan käytännössä toimineet?

9. elokuuta 2013

Molo Kids haalarit AW13


Uudet Molot näyttäytyneet, mitäs pidätte?




Kuvat: www.babyshop.fi
Denim, Atomic, Sub Yellow, Rainbow
Andrean, Amber ja Ocean



Kuvat: www.babyshop.fi

Fig, Electric, Rabbit, Black Iris
Ski Resort, Black, Cactus ja Fiery Cora


Kuvat: www.babyshop.fi

Pyxiksissä hauskat eri väriset vetskarit.



Kuvat: www.babyshop.fi

 Ja asusteet löytyy toki sävy sävyyn :)


Itse kyllä pidän kuvien perusteella noista kirkkaammista ja värikkäimmistä haalareista, etenkin turkoosit on kivoja!
Printit ei iske vieläkään, ei ole iskenyt Molon sisävaatteissakaan...

Meillä on jo jemmassa viime vuoden alesta Molon haalarit ja takit eikä mitään pakko saada-juttuja kuitenkaan ollut näissä uusissa. Pipot oli kyllä kivoja, että jos vaikka sellaisen hankkis!

EDIT: Täällä joitain livevertauskuvia sävyistä http://lillacompany.blogspot.fi/2013/08/molo-kids-toppaa.html

7. elokuuta 2013

Minun Reima - blogihaaste

Aikani kuluksi osallistuin Reiman blogihaasteeseen, jossa on tarkoituksena koota omannäköinen kollaasi Reiman AW13-mallistosta. Teemoja on kolme: Urbaani kaupunkiseikkailu, Arjen pienet ilot ja Raikas talviseikkailu. 10 omaperäisintä kollaasia julkaistaan Reiman sivuilla ja voittaja ratkeaa äänestämällä. Palkintona on mm. koko perheen seikkailupaketti Vierumäellä sekä tuotepalkintoja.

Itse valitsin teemaksi Raikkaan talviseikkailun:

"Hanget kimmeltää 
ja luonto nukkuu. 
Hiljaisuuden rikkoo pulkkamäen riemu 
ja vauhdin hurma. 
Pakkanen punaa posket ja nenän. 
Leikin jälkeen odottaa lämmin mehu ja pulla."


Valitsin kollaasiin ulkona remuamiseen sopivat tamineet. Play Jersey- tekniset sisävaatteet pitävät pikkupojan kuivana ja lämpimänä ilman hiostamista. Ihania värikkäitä kerrastoja, joita kehtaa käyttää sellaisenaankin. Päällivaatteeksi sitten hauska Reimatecin haalari ja asusteeksi korvat peittävä, pirteän keltainen myssy, jalkaan kunnon talvinilkkurit ja käsiin vedenpitävät hanskat. Luulisin näillä taaperon pärjäävän :)

Mitäs pidätte?

Jos joku haluaa vielä osallistua kilpailuun (25.8. asti), voin laittaa sähköpostilla tarkemmat ohjeet.

P.S. Kiitos Katille ohjeista!

31. heinäkuuta 2013

Mini Rodini..Eii vaan takaisin töihin

Olen palaamassa takaisin työelämään syyskuun alussa. Johan sitä silloin onkin jo pari vuotta oltu kotona lorvimassa ;) 
Töihin meno on ahdistanut jo pidemmän aikaa, mutta raha on kyllä tervetullutta. Kolmivuorotyön tekeminen tuo varmasti omat haasteensa lapsiperheen arkeen, mutta toisaalta teen vain osittaista tuntimäärää eli vapaapäiviä on tiedossa vähän useammin - jee!

Viimeisen parin kuukauden aikana on kyllä tuntunut, että oma mielenterveys ja parisuhde (edellisestä johtuen) ei enää kestäisi pitkää kotona oloa. Pinna tuntuu olevan välillä todella tiukalla ja arki toistuu lähes samanlaisena päivästä toiseen.. 
Olen kyllä myös kiitollinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus olla pojan kanssa kotona näin pitkään ja etenkään kesällä ei kyllä työnteko houkuttele.

Onko nämä nyt merkkejä siitä äitiyden suohon uppoamisesta?
  • Oman itseni laiminlyöminen. No, se kotiäitilook...
  • Aivojen horrostila. Vaikka imetys on loppunut aikoja sitten, tuntuu ettei kyllä vieläkään kykene kovin monimutkaisia asioita pähkäilemään. Tai edes että kiinnostaisi :D
  • Keskittymiskyvyn puute. Miten sitä jaksaisi jotain kirjoja lukea? Elokuviakin on pystynyt seuraamaan vasta jonkin aikaa :D
  • Minne jäi musiikki? Enpä olisi ikinä ennen uskonut, että voin viettää kokonaisen päivän kuuntelematta hyvää musiikkia. Tai no, onko TiTi-Nalle tarpeeksi hyvä?
  • En saa oikeasti mitään aikaiseksi, vaikka aikaa olisi...
  • Minusta on tainnut tulla se kaikesta nalkuttava ja valittava vaimoke :)

Ja nämä seikat sitten taas ovat alkaneet kiristämään hermoja...
  • koko päivän vain juoksen Papun perässä ulkona (olispa se omakotitalo pihoineen), mitään ei voi tehdä paikoillaan kahta minuuttia kauempaa vaan koko ajan haahuillaan pitkin pihoja. Ja sisällähän ei ole kivaa.
  • Edelliseen liittyen; koko ajan pitää keksiä jotain tekemistä. Leikkikavereita ei juuri ole, jollei lähdetä puistoon. Siellä käydäänkin aika usein, pääsee helpommalla!
  • Raivarit. Mistä tahansa ja etenkin äidin seurassa. Samoin tavaroiden heittely, pureminen, lyöminen, raapiminen...
  • Jatkuva siivoaminen ja ruokien miettiminen. No, se ei varmaan lopu siihen päiväkodin aloitukseen..

Papu siis aloittaa päiväkodin kolmen viikon päästä. Vähän ehkä haikeaa, mutta myös aika ihanaa :D Päiväkodin tädithän sitten varmasti opettavat pojalle ainakin: hermojen hallintaa, käymään potalla ja pois vaipoista, puhumaan muutakin kuin akka ja oho, syömään itse sotkematta, pukemaan jne jne.  ;)
Oikeasti olen siis ollut aika laiska em. mainittujen asioiden suhteen, ei kai tässä kiirettä ole?

Käytiin tänään ostamassa ensimmäinen oma reppu (Skip Hop).
On se aika liikkis <3


Kuva: www.ratkiriemu.fi


P.S. Täältä ei tullut Mini Rodin-postausta, ei ole oikein muhun iskenyt yhtään koko merkki..ihan paria poikkeusta lukuunottamatta :)

24. heinäkuuta 2013

Keskenmeno

Se se oli, keskenmeno. Harmittavan yleinen, se mitä kaikki pelkäävät ensimmäiset kuukaudet. Ja silti ei osannut kuvitella, kuinka kovaa se kirpaisee ennen kuin omalle kohdalle osui. Tässä yksi tarina.

Perjantai

Mies lähti viikonloppureissulle ja itse jäin pojan kanssa kotiin. Illalla tulee pyyhkiessä hieman vaaleanpunaista paperiin. Pelästyn, mutta yritän järkeillä, että varmaan limakalvot ärtyneet tms. Rv 11+0 tullut juuri täyteen.
Seuraavana aamuna tulee kunnolla verta ja hyytymiä. Tiedän että, jos haluan johonkin näytille, niin vastaus on, että keskenmenoa ei voi estää ja voi pysytellä kotona. Np-ultra on kuitenkin vasta 1,5 viikon päästä, niin olisi kiva tietää vuotaako siellä joku hematooma vai onko kaikki toivo jo mennyttä. Vuoto on rauhoittunut melkein samantien. 

Soitan siis kuitenkin omaan terveyskeskukseen ja ystävällisesti neuvovat tulemaan päivystykseen. Päivystyksestä ilmoittavat, että raskausajan päivystyshoito kuuluukin Kätilöopistolle. Pyytävät soittamaan sinne odotellessa. Saan Kättärin hoitajan kiinni, joka ilmoittaa, että kun vuoto on rauhoittunut ja kipuja ei ole, niin tulee jäädä kotiin seuraamaan tilannetta ja odottamaan sitä varattua np-ultraa. Itkua tihrustaen kerron tämän oman tk:n hoitajalle, joka sanoo, että voin jäädä heille jonottamaan lääkärille.
Odotan kolme tuntia. Vihdoin pääsen lääkärin luo. Omituisen mieslääkärin, jonka puheesta ei oikein ota tolkkua ja joka puhuu ta-vat-to-man hitaasti. Hän katsoo, että vuoto tulee kohdunsuulta. Juu, no ei ollut epäselvää.. Ei kuulemma voi ultrata, kun ei ole laitteita eikä kompetenssia. Laittaa varuilta lähetteen Kättärille, jos vaikka vuoto voimistuu uudelleen.

Menen kotiin, hommaan toiset lapsenvahdit edellisten tilalle (ystävät <3) ja lähden samantien Kättärille. Nyt on lähete, eivät voi käännyttää pois!
Kättärillä on oikein lämmin vastaanotto, eivät ollenkaan epäröi ottaa minua sisälle polille. Odotan hetken lääkäriä ja pääsen tutkittavaksi. Pieni toivonkipinä on vielä jäljellä, näkyihän se sykekin varhaisultrassa... "Valitettavasti tämä raskaus ei tule jatkumaan". Itku pääsee. Sikiö vastasi viikkoja 7+3, vaikka olisi pitänyt olla 11+1. Saan tyhjennyslääkkeet ja kirjalliset hoito-ohjeet mukaani. Ajomatka menee sumussa.

Ilta on pakko tsempata Papun kanssa touhuillessa. Vatsaa supistelee. Nukkumaan mennessä tulee iso itku. Mies on 300 km:n päässä (ja auto on minulla). Koko yön tulee hyytymiä, housut kastuu läpi. Pakko käydä vessassa vartin välein. Sitten tulee migreeni kaikesta itkusta ja huolesta... Tuntuu, ettei tästä selviä ikinä.

Sunnuntai

Aamulla tulee pönttöön pienenpieni sikiöpussi, josta lähtee napanuora ja istukka (niitä hyytymiä ei kuulemma saanut tuijotella, en tiedä miksi). Heihei vauva <3 Vuoto vähenee ja kivut loppuu. Pienen epäröinnin jälkeen otan kuitenkin minulle määrätyt 4 tablettia Cytotecia, vaikka ehkä tyhjennys onkin jo tapahtunut. Olen lukenut huonoja kokemuksia, kuinka tulee järkyt kivut ja vessassa saa istua tunti tolkulla. Vaikutusaika on n. 3h (-3 vrk).  Mutta ei minulle tule mitään (pään saan kuitenkin sekaisin Panacodilla, joka oli määrätty kipulääkkeeksi). Vuotokin vain vähenee vähitellen.

Mieliala vaihtelee. Ei meinaa uskoa tapahtunutta todeksi, juurihan sitä oli melkein 3kk totutellut raskaana olemiseen. Itkettää ja surettaa. Vituttaa. Söinköhän kuitenkin jotain kiellettyä siellä Italiassa, olikohan viisasta antaa esikoisen pomppia mahan päällä, miksi piti tällä kertaa kertoa raskaudesta kaikille niin aikaisin? Vaikka eihän sitä syytä löydy.

Kaikki meni hukkaan! Nyt joutuu olemaan töissä vastahakoisesti ties kuinka kauan (muutaman kuukauden sijaan), lasten ikäero kasvaa, itse vanhenee ja ties mitä.. Ja kaikki pitää aloittaa alusta. Ensin odotellaan että pääsee yrittämään, sitten odotellaan tärppiä ja jos hyvin käy, niin taas stressataan ekat 3 kk. Iso lohdutus on, että olen raskautunut kuitenkin helposti. Ainakin siis tähän asti...


Keskiviikko

Pelottaa, että kaikki ei ole tyhjentynyt ja joutuu kaavintaan, tulee kohtutulehdus.. Mitään kontrollia ei rutiinisti ole. Pillerit kouraan ja kotiin vaan. Soitan Kättärille ja kerron, ettei Cytotecit vaikuttaneet mitenkään (4 vrk tapahtuneesta). Pääsen näytille. Huh mikä helpotus, kohtu oli tyhjentynyt spontaanisti! Jokin 15 mm:n hyytymä vielä näkyy, mutta lääkäri uskoo sen tulevan itsekseen pois. Nyt haluaa jo unohtaa koko asian, tai ainakin keskittyä tulevaan. 



Tämä kirjoitus nyt oli pääasiassa omaa terapiapurkautumista. Ehkä ensi postaus kertoo jostain mukavammasta :)

Tänne oli kirjoitettu mielestäni asiallinen tietopaketti keskenmenosta ja miten se yleensä hoituu. Käy lukemassa, jos aihe koskettaa.

21. heinäkuuta 2013

Unelmat alas vessanpöntöstä

Tiiättekö, kun on melkein kolme kuukautta odottanut ja unelmoinut jostain niin kovasti, että se tuntuu jo ihan todelta? On uskaltautunut jo luottamaan.
Ja sitten sitä ei yhtäkkiä enää olekaan. 

Tyhjä olo. VMP.

10. heinäkuuta 2013

Potkupyöristä vielä

Aiemmin jo kirjoitinkin potkupyöristä yleisesti, mutta nyt sellainen olisi jo hankintalistalla vielä tälle kesälle.

Alunperin ajattelin tällaista nelipyöräistä Pukya 
Kuva: www.mimilii.fi
mutta nyt olemme miettineet, että ostettaisiinko kuitenkin suoraan kaksipyöräinen, vaikka se ehkä onkin tälle kesälle vielä melko haastava.
Poika täyttää siis lokakuussa 2 vuotta ja on nyt n. 85 cm pitkä.

Onko teillä kokemuksia millainen potkupyörä olisi hyvä pienemmälle potkuttelijalle?
Itse olen yrittänyt vertailla satulan korkeutta (noissa 2-pyöräisissä yleensä säädettävä) ja pyörän keveyttä.

Näitä kahta ollaan ainakin pohdittu:


Kuva: www.sport-tiedje.fi
Kettler Speedy 10"
  • kuulalaakeroidut huoltovapaat muovirenkaat
  • satulan korkeuden säätö: 31-41 cm
  • ohjaustangon kääntökulman rajoitus estää lasta kaatumasta hallitsemattoman ohjaamisen vuoksi
  • alk. 2-vuotiaille lapsille 
  • paino 4,5 kg


Kuva: sport-tiedje.fi

Puky LR M
  • sopii alk. 2-vuotiaille tai vähintään 85 cm pitkille lapsille
  • kuulalaakeroidut, pehmeät, puhkeamattomat vaahtomuovirenkaat
  • satulan korkeus säädettävä: 300-400 mm
  • ohjaustangon korkeus säädettävä: 410-500 mm
  • paino 3,5 kg

Ja mitenhän nuo renkaat, onko kumipyörät ehdottomat sorapihalla?
Hintaeroa näillä on n. 20 €. Puky miellyttää kyllä enemmän omaa silmää..
Kokemuksia ja vinkkejä, kiitos! 

MUOKS! Tilasin tänään Pikkusiilistä tuon Pukyn sitten, jee!